Moro.

Sitten sipulinmakuisten huulirasvojen on paljon vettä kulkenut Vantaanjoensillan ali. On sormusta, paritaloa, koiranpentua ja asuntolainaa. Toisin sanoen kaikki särmä, joka minussa on koskaan ollut, on hioutunut pois. Pykimästä tulee hää-, koiranpentu-, askartelu- ja kudontablogi. Nyt täytyisi vaan löytyä se vaaleanpunainen taustakuva, jossa sydäimenkuvat liitelevät edes ja taas.

On pieni hääpaniikki. Ihan pieni vaan. Sellainen "mistämälöydänpuvullehartia-asianjavalokuvaajakinvieläpuuttuukunhanmuistaisivatkukatjasormusonliianisomyösriittääköhänviinajamistärahattähänkaikkeen" -tyyppinen. Onneksi mulla on maailman parhaat kaasot. Yksi itkijänainen ja kaksi kukkaismiestä.

Kyllä se siitä. Pääasia että alkoholia on bilevieraille riittävästi. Ja että sulhanen saapuu paikalle.

Inhaa

Mun huulikiilto maistuu sipulille.

Hauska tappa vanha tuttu.

Istuin metrossa matkalla kotiin. Tölläsin kanssamatkustajiani ja huomasin tutunnäköisen ihmisen. Tutun työkaverin edellisestä elämästä. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan käänsin katseeni salamannopeasti muualle. Noustiin samalla pysäkillä pois ja tyypillinen puoliksi ei-suomalainen tuttuni tervehti minua. Rupateltiin siinä tovi kävellessämme ja huomattiin olevamme taas samalla alalla. Vaihdeltiin käyntikortteja ja oltiin olevinamme aikuisia. Kai me nykyään ollaankin. Tai se toinen ainakin, minä ehkä vähän vähemmän.

* * *

Olin ostostelemassa Miehelle synttärilahjaa ja löysin vaik-ka mi-tä. Itselleni. Mitn en ostanut, tosin. Vielä. Näen itseni kohta samassa tilassa kuin Big Loven Nicky: yhdeksän luottokorttia ja 58000 dollaria velkaa.

Lähetelkää kortteja velkavankeuteen. Jookos?

Hurinaa

Tällaisella huristellaan ensi kesänä. Hurhur.

Hildegaard

Olen ollut tunnetusti jo vuosia enemmän tai vähemmän selkä-/niskavammainen. Olen syyttänyt tästä huonoa nukkuma-asentoa, vähäistä liikkumista, liiallista liikkumista, ruokavaliota, talviaikaa, kesäaikaa, valtiota, vanhempiani, you name it. Nyt on syy vihdoin selvinnnyt: olen löysä. Siis en löysällä enkä löyhä, vaan löysä. Enkä päästäni vaan nikamista. Selässä ja niskassa.

Tämän diagnoosin sain uudelta fysioterapeutiltani Hildegaardilta*. Hildegaard on ponteva. Kun Hildegaard käskee jumpata, Pyksy jumppaa. Kun Hildegaard käskee pitää päätä suorana, Pyksy pitää. Hildegaard laittaa selkään sähköpiuhoja, jotka ilmeisesti hierovat lihaksia, mutta jotka lähinnä saavat olon tuntumaan siltä kuin olisi kytketty epärytmiseen sydämentahdistimeen. Tämän jälkeen piuhat irroitetaan ja juuri kun olen saanut sydämen sykkimään suurinpiirtein alkuperäisen rytmin mukaan, Hildegaard rusentaa jääkaappikylmillä sormillaan niska-hartia-aluetta niin antaumuksella, että rytmit menevät poikkeuksetta uudelleen sekaisin. Tätä riemua kestää vähintään seuraavat viisi viikkoa.

Hildegaard saa selkäni kuntoon. Selkä ei uskalla olla kuntoutumatta.

*Nimi muutettu

Kevättä rinnassa

Kun ajelee avoautolla ja leikkii asuvansa Eirassa, tulee jotenkin keväinen olo.

Huomasin.

Auts

Niska, hartiat, selkä, bonuksena ohimo. Kun malttaisi olla lattialla selällään tai kävellä, niin kaikki olisi melkein ok. Mutta ei pysty. Jos lukee maatessa, kädet väsyy, jos kävellessä niin kirjaimet heiluu silmissä. Jaksuliinaa ja voimahaleja tänne nyt!