Pykimä

Moro.

2008-01-04T13:35:00.000+02:00

Sitten sipulinmakuisten huulirasvojen on paljon vettä kulkenut Vantaanjoensillan ali. On sormusta, paritaloa, koiranpentua ja asuntolainaa. Toisin sanoen kaikki särmä, joka minussa on koskaan ollut, on hioutunut pois. Pykimästä tulee hää-, koiranpentu-, askartelu- ja kudontablogi. Nyt täytyisi vaan löytyä se vaaleanpunainen taustakuva, jossa sydäimenkuvat liitelevät edes ja taas.

On pieni hääpaniikki. Ihan pieni vaan. Sellainen "mistämälöydänpuvullehartia-asianjavalokuvaajakinvieläpuuttuukunhanmuistaisivatkukatjasormusonliianisomyösriittääköhänviinajamistärahattähänkaikkeen" -tyyppinen. Onneksi mulla on maailman parhaat kaasot. Yksi itkijänainen ja kaksi kukkaismiestä.

Kyllä se siitä. Pääasia että alkoholia on bilevieraille riittävästi. Ja että sulhanen saapuu paikalle.

Inhaa

2007-04-25T15:04:00.000+03:00

Mun huulikiilto maistuu sipulille.

Hauska tappa vanha tuttu.

2007-04-03T18:42:00.000+03:00

Istuin metrossa matkalla kotiin. Tölläsin kanssamatkustajiani ja huomasin tutunnäköisen ihmisen. Tutun työkaverin edellisestä elämästä. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan käänsin katseeni salamannopeasti muualle. Noustiin samalla pysäkillä pois ja tyypillinen puoliksi ei-suomalainen tuttuni tervehti minua. Rupateltiin siinä tovi kävellessämme ja huomattiin olevamme taas samalla alalla. Vaihdeltiin käyntikortteja ja oltiin olevinamme aikuisia. Kai me nykyään ollaankin. Tai se toinen ainakin, minä ehkä vähän vähemmän.

* * *

Olin ostostelemassa Miehelle synttärilahjaa ja löysin vaik-ka mi-tä. Itselleni. Mitn en ostanut, tosin. Vielä. Näen itseni kohta samassa tilassa kuin Big Loven Nicky: yhdeksän luottokorttia ja 58000 dollaria velkaa.

Lähetelkää kortteja velkavankeuteen. Jookos?

Hurinaa

2007-03-28T12:25:00.000+03:00

Tällaisella huristellaan ensi kesänä. Hurhur.

Hildegaard

2007-03-27T21:13:00.000+03:00

Olen ollut tunnetusti jo vuosia enemmän tai vähemmän selkä-/niskavammainen. Olen syyttänyt tästä huonoa nukkuma-asentoa, vähäistä liikkumista, liiallista liikkumista, ruokavaliota, talviaikaa, kesäaikaa, valtiota, vanhempiani, you name it. Nyt on syy vihdoin selvinnnyt: olen löysä. Siis en löysällä enkä löyhä, vaan löysä. Enkä päästäni vaan nikamista. Selässä ja niskassa.

Tämän diagnoosin sain uudelta fysioterapeutiltani Hildegaardilta*. Hildegaard on ponteva. Kun Hildegaard käskee jumpata, Pyksy jumppaa. Kun Hildegaard käskee pitää päätä suorana, Pyksy pitää. Hildegaard laittaa selkään sähköpiuhoja, jotka ilmeisesti hierovat lihaksia, mutta jotka lähinnä saavat olon tuntumaan siltä kuin olisi kytketty epärytmiseen sydämentahdistimeen. Tämän jälkeen piuhat irroitetaan ja juuri kun olen saanut sydämen sykkimään suurinpiirtein alkuperäisen rytmin mukaan, Hildegaard rusentaa jääkaappikylmillä sormillaan niska-hartia-aluetta niin antaumuksella, että rytmit menevät poikkeuksetta uudelleen sekaisin. Tätä riemua kestää vähintään seuraavat viisi viikkoa.

Hildegaard saa selkäni kuntoon. Selkä ei uskalla olla kuntoutumatta.

*Nimi muutettu

Kevättä rinnassa

2007-03-25T15:29:00.000+03:00

Kun ajelee avoautolla ja leikkii asuvansa Eirassa, tulee jotenkin keväinen olo.

Huomasin.

Auts

2007-03-23T12:50:00.000+02:00

Niska, hartiat, selkä, bonuksena ohimo. Kun malttaisi olla lattialla selällään tai kävellä, niin kaikki olisi melkein ok. Mutta ei pysty. Jos lukee maatessa, kädet väsyy, jos kävellessä niin kirjaimet heiluu silmissä. Jaksuliinaa ja voimahaleja tänne nyt!

Oho.

2007-03-20T19:17:00.000+02:00

Elämä Pyksylässä on ilmeisesti tasoittunut. Ehkä jopa keski-ikäistynyt. Talven aikana ollaan käytetty järkeviä sukkahousuja, oltu mieluummin kamala pipo päässä kuin kylmissään, käyty Paula Koivuniemen konsertissa. Töissä on hautauduttu Excel-taulukoihin ja analyysiohjelmiin, opeteltu uudet aamurituaalit ja työkaverit sekä adoptoitu kaksi viherkasvia: Juhani Palmu ja Sanna-Pauliina. Kotona vaihdettu kalusteiden järjestystä, nukahdettu olohuoneen lattialle, raivottu käytäväremontille ja jaksettu vielä kähnätä ja pussailla ihan kohtuuttomasti.

Todo-listalla on tällä hetkellä Ysibaari, nettishoppailu, Köpis ja bikinikuntoon 3 kk:ssa -proje (vaikka päätin, että lopetan auringonoton -> miksi bikinit?).

Siinäpä ne tärkeimmät. Paitsi että "Vaimoni on prinsessa" on tosi huono ja Salkkarin näyttelijät vielä huonompia.

Anteeksi

2006-11-09T09:44:00.000+02:00

Metro. Ruuhka-aika. Molemmat kädet täynnä kasseja. Menossa sisään.

Pyksy: Anteeksi... (voisiko rouva ystävällisesti väistää, jotta pääsen ovesta sisään?)
Rouva: Mhm. Ei se mitään.

(Ei se mitään. EI SE MITÄÄN! NO MUTTA KAMALAN KIVA ETTEI ROUVA OTTANUT NOKKIINSA SIITÄ, ETTÄ YRITÄN MAHTUA SISÄÄN, KUN ROUVA VIE KOLMEN IHMISEN TILAN SUORAAN OVEN EDESTÄ. KA-MA-LAN KIVA!)

Kaikille ei ilmeisesti ole anteeksi-sanan nyanssit täysin selviä.

Tiedoksi

2006-11-04T11:35:00.000+02:00

Katsottiin eilen Yle2:n musaohjelmaa. Siis sitä, jossa tavikset laulaa karaokea ja "taiteilijat" sitten yrittää siitä arvata mikä biisi on kyseessä ja sitten laulavat sen loppuun ja tekevät hauskoja liikkeitä ja halaavat ja hyppivät tasajalkaa kun saavat pisteen. Vastustajataiteilijat sitten lähettelevät lentopusuja onnitteluksi siitä pisteestä ja halaavat ja tekevät hassuja liikkeitä sekä hyppivät. Studioyleisö taputtaa käsiään sille pisteelle ja varmaan haluasivat myös halata ja tehdä hauskoja liikkeitä, mutteivät voi koska eivät ole "taitelijoita".

Hotelliaamiaiselle taas voit mennä muoviläpsyttimissä ja verkkareissa jos olet fysioterapeutti tai Sveitsin maapallojoukkueen hieroja. Muuten olet vaan tyylitön suomalainen.

Ihan vaan kaikille tiedoksi.

Saako oksentaa?

2006-11-02T16:20:00.000+02:00

Kustannustehokas, koko paletti, allokointi, analyysi, positiointi, markkinaosuus.

Kiitos.

ps. visuaalinen muotokieli. Röyh.

Kuntosaliohjelma

2006-11-01T10:41:00.000+02:00

Kävin teettämässä uuden kuntosaliohjelman itselleni. Toisin kuin eräissä paikoissa, nykyisellä salillani joudun hoitelemaan motivointipuolen ihan itse.

Siinä minä olin. Liian lyhyissä jumppatrikoissa ja liian pienessä t-paidassa. Kysyt ehkä itseltäsi miksi. Niin kysyin itsekin. Ei pitäisi pakata pimeässä.

Alkuhaastattelun aikana omatuntoani pisteli. Valehtelin. Vähän. En ole käynyt salilla 2-3 kertaa viikossa. Henkisesti ehkä, mutten fyysisesti. Enkä edes lenkkeile säännöllisesti vaikka väitin.

Ohjelmasta tuli hyvä. Jos nyt sitten jaksaisi 2-3 kertaa viikossa. Lupaan taas.

Buns of steel!

Antibioottinen

2006-10-30T11:14:00.000+02:00

Mietittiin Miehen kanssa mikä on antibioottisen vastakohta. Bioottinen?

Mies hoksasi: sehän on tietysti filmaattinen.

Aamutreenit

2006-10-27T15:07:00.000+03:00

Aamutreenaaminen on mahtavaa! Päivä alkaa ihan erilaisella potkulla kun olet hikoillut salilla ja saunonut ennen töihin menoa. Paitsi. Kun nouset kello kuusijotain ja kompastut aamutakkisi naruun. Kun tiputat piilolinssin lavuaariin kaksi kertaa. Kun olet ostanut hienon termosmukin, jolla maksimoit aamun ajankäytön tehokkuuden ja teet kuranmakuista kahvia, johon poltat kielesi. Kun jäät vanhasta tottumuksesta ja silmät rähmästä kivistäen työmetroasemalla pois, kun sinun olisi pitänyt mennä yksi pysäkki lisää. Kun olet kuitenkin niin cool, ettet voi jäädä odottamaan seuraavaa metroa, vaan päätät hoitaa alkulämmittelyn kävelemällä loppumatkan palaneen kielen, vuotavan termosmukin, hajonneen sateenvarjon ja liukkaiden korkokenkien avustuksella.

Vitsit, että aamutreenaaminen on siistiä!